Tuli mieleeni muinoin, että miksi joihinkin ihmisiin nappaa nämä Zeitgeist jutut, salaliittoteoriat ynnä muut. Periaattessa niissä käsitellään ihmisten huijaamista ja kuinka rikkaat valkoiset miehet nauravat norsunluuntorneissaan rahvaalle. Ja sitä kautta silleen epäsuorasti tulevat ilmi kaikki ympäristöongelmat, koska mukamas tavallisella kansalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella kulutusyhteiskuntaa.
Hyvä esimerkki on eräs dokumenttielokuva "Who killed the electric car?" (tai vastaava...) jossa kerrottiin isojen öljy-yhtiöiden hamstraavan kaikki sähköautot ja ostettua pantentit autojen akkuihin, jotta he eivät menisi vararikkoon. Sitten ne sähköautot tuhottiin. Mutta luulis kuluttajien olevan vähän fiksumpia... ok, tämä kuullostaa jo aika bimbolta, mutta eikö sitten polkupyöriä yms. voi käyttää? Suomessa tuo toimii ihan kivasti, Jenkeissä se olisi ongelma tosin. Huoh, vaikeita asioita...
Luettuani yhtä kauppiksen pääsykoekirjaa huomasin, että ihmiset pitää itseään kuluttajina ja sijoittajina kuin vaan yhteiskunnan yksilönä. Siksi varmaan tuo Kuningaskuluttaja-teema uppoaa aika syvästi jengiin. Kuluttajan oikeuksia poljetaan. Kaikkea totuutta ei kerrota. Tuotteiden ja palvelujen tuotanto ei ole asiakaslähtöistä. Nillinnillin. Ja sitten saavutaan siihen olennaiseen: "Hei, mä en saa toteuttaa isteni vapaasti kuluttajana, niinpä on yritysten vika et mä saastutan luontoo!" En puolusta yrityksiä, mutta ihmettelen kuluttajien typeryyttä. Kuluttajahan pystyy vaikuttamaan päätöksiinsä, niinkuin vaaleissakin. Eikö?
Yritykset ovat ihmisiä, sillä siellä on jengii, joka pyörittää koko moskaa. Kuluttajat on ihmisiä. Siispä ihmiset ovat perseestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti